Lauantaiaamu
valkeni yhtä kirkkaana ja aurinkoisena kuin aikaisemmatkin. Myös
mieli alkoi kirkastua hyvin nukutun yön jälkeen.
Ehkäpä eilisestä
takaiskustakin selvitään, tuli lompakko sitten retkiltään
takaisin täysin putsattuna tai ennallaan ja kaikki tallella.
Ihastelin
vielä Pension Galinia, varsinkin hotellin puutarha on aivan ihana!
Kymmenen
jälkeen huikkasin Iliakselle, että lähtisin nyt odottamaan Aqua
Jewelin saapumista. Olin pakannut mukaan repun koko päiväksi ja
varmistin vielä ettei hänellä ole sitä mitään vastaan jos
lompakon saatuani lähden käymään chorassa ja palaan vasta
illansuussa. Siis siinä tapauksessa että kaikki on OK eikä minun
tarvitse alkaa järjestää itselleni käteistä Suomesta.
Matkalla
satamaan otin kuvia ja ihastelin maisemaa. Yialoksen ranta on pieni
mutta hienohiekkainen ja kesällä varmasti täynnä
auringonpalvojia.
Satamassa
ostin itselleni leipomosta tiropitan ja vettä aamupalaksi. Laivan
tuloon oli vielä aikaa ja arvelin että Aqua Jewel saattaisi olla
taas myöhässä.
Niinpä päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni
ja käydä odotellessa tutustumassa sataman laidalla olevaan
kauniiseen Pyhän Irinin kirkkoon. Kirkkoon pääsee sataman toisesta päästä
kauniita valkoisia portaita pitkin.
Matkalla kirkolle, satamassa oli jonkinlainen ehkäpä japanilainen TV-ryhmä tekemässä ohjelmaa ja haastattelemassa paikallisia kalastajia.
Voi siis olla että meikäläinen kameroineen näkyy kohta isommalle yleisölle... :)
Kyllä on
huikean kaunis paikka!
Nautin
auringosta, sinisen meren kimmellyksestä ja niin valkoisesta
kirkkorakennuksesta että ihan silmiin sattui.
Kirkko ei
ollut auki, mutta jo siinä että sai viettää hetken kirkon
pihalla, oli tarpeeksi kauneutta ja sielunhoitoa.
Istuin
kaiteelle ja jäin lukemaan kirjaa. Siitä, paraatipaikalta huomaisin
ensimmäisenä kun Aqua Jewel viimein saapuisi satamaan.
Olin aivan
ajatuksissani kirjan kanssa, mutta yhtäkkiä tajusin etten ole
kirkolla yksin. Joku mies oli saapunut paikalle kantaen sinisiä
laatikoita mukanaan. Tervehdin miestä ja hän tervehti takaisin. Hän
jätti laatikot viereeni kaiteelle ja poistui. Tuli mieleeni, että
siinä saattaa olla jonkinlainen kirkon siuntio tai vastaava.
Laatikoista kuitenkin pilkisti kaikenlaisia valkoisia hörtylöitä
ja vaaleansinisiä koristeita, kuin isoja tikkareita.
Kohta mies
palasi ja toi lisää laatikoita. Sitten paikalle saapui joukko
naisia, kaikilla erilaisia kantamuksia. Edelleen kaikkea
vaaleansinistä koristetta. Ja kasoittain valkoista tylliä joka oli
somistettu sinisillä nauhoilla.
Yksi naisista meni avaamaan
avaimellaan kirkon ovet ja naiset alkoivat kantaa koristeita sisään.
Aivan
ensimmäisenä minulle tuli mieleen häät ja kysyinkin naisilta
olisiko kirkolla alkamassa hääseremonia. Ainoastaan joukon nuorin
nainen osasi sen verran englantia että pudisti päätään ja sanoi
vain: ”we have baby”. Silloin tajusin! Tietenkin kyseessä oli
ristiäiset, ja tietenkin poikavauvan. ”Not now, in the afternoon”
sanoi tyttö ja ilmaisi että tilaisuus olisi vasta iltapäivällä.
Ja niinpä
tietysti; nuori tyttö oli selvästi tuore äiti ja mukana olevat
naiset mitä ilmeisimmin tytön äiti ja anoppi. Ja laatikoita tuonut
mies heidän jommankumman mies.
Katseellani
hyväksyntää varmistaen menin naisten perässä kirkkoon. Sain
sittenkin nähdä kirkon sisältä. Minä ihastelin kirkkoa ja naiset
hyörivät ja pyörivät koristeidensa kanssa. Aivan kuin mikä
tahansa juhlavalmistelu suvun naisten kesken.
Kun olin
hetken viivähtänyt sisällä, jätin naiset tekemään valmisteluja
ja palasin ulos.
Siinä samassa iso NEL LINESIN Aqua Jewel olikin jo
saapumassa satamaan.
Sieltä se
mun ”karkulainen” tulee!
Kun laiva
oli visiittinsä tehnyt, lähdin laskeutumaan takaisin alas satamaan
ja satamapoliisin pakeille.
Vanhempi
poliisiherra tuli pyytämään minut sisään ja niin jälleen
seisoin heidän toimistossaan. Pöydän takana toinen, nuorempi
poliisi, oli todella vakavan ja tuiman oloinen. Tunsin nuhetelvat
katseet ja toruvan äänensävyn. Nuorempi poliisi ojensi minulle
ison valkoisen kirjekuoren joka oli nidottu kiinni. ”Onko tämä
sinun?”, hän kysyi. ”Avaa se!”. Vanhempi poliisi selitti, että
he olivat saaneet sen sellaisena laivasta. Vapisevin käsin revin
kuoren auki ja kurkistin sisään. Siellähän se oli, lompakkoni.
Otin sen ulos ja huokaisin helpotuksesta. Poliisi kysyi oliko
minulla siellä paljon rahaa. Vastasin summan ja poliisi pyysi että
lasken rahat heidän edessään ja muutenkin tarkistan että kaikki
on tallessa. Kaikki oli tallessa, kortit ja joka ikinen euro.
Vanhempi
poliisi sanoi että olin ollut todella onnekas. Sanoin olevani samaa
mieltä. Kerroin että olen reissannut Kreikassa paljon, Ios on 28.
saari jolla vierailen. Olen reissuillani tavannut pelkästään
rehellisiä ihmisiä ja koskaan en ole pelännyt ryöstetyksi
tulemista. Sanoin, että pahin riski taidankin olla minä itse...
Kiitin
vielä poliiseja ja huojentuneena lähdin ulos asemalta. Pakko
myöntää että kyllä siinä pienen helpotusitkun tirautin. No, nyt
pitää vaan olla vieläkin huolellisempi jatkossa.
Kello oli
sopivasti muutamaa minuuttia vaille kaksitoista ja ehdin sopivasti
bussiin joka veisi minut ylös Ioksen choraan eli varsinaiseen
kylään.
Suurin osa turisteista majoittuu choraan ja muutenkin
saaren kaikki elämä keskittyy sinne. Se ei siis ole mikään
unelias ”vanha kaupunki” kuten muilla saarilla, vaan siellä
sijaitsevat ravintolat, baarit, discot ynnä muu paikallinen elämä.
Kiertelin
kylää edes takaisin ja totesin että en missään tapauksessa
tulisi tänne kesä-elokuussa. Kapeat kujat ja porottava aurinko
olivat jo nyt sen verran ahdistavia että en ymmärrä miten paikkaa
kestäisi 40 asteen helteillä, pahimpana turistikautena. Minä
tarvitsen raikasta meri-ilmaa ja tilaa ympärilleni! Niinpä majoitun
jatkossakin satamassa mikäli joskus Iokselle palaan.
Ja miksipä
en palaisi. Tämä on todella mukavan tuntuinen saari, ihmiset ovat
ystävällisiä, chora on kaunis, hintataso ainakin nyt
ennakko-odotuksiani edullisempi ja voin vain kuvitella miten upeita
kirkasvetisiä rantoja saarelta löytyy.
Ajattelin
syödä chorassa lounasta mutta ennen sitä kiipesin vielä kukkulan
laella sijaitsevalle kirkolle. Hiki tuli, mutta se oli vaivan
arvoista. Kirkolta avautui aivan huikeat maisemat alas kylään ja
viereiselle Sikinoksen saarelle.
Lounaspaikka
löytyi choran pikkukujien keskeltä, kauniilta aukiolta. Nyt teki
mieli jotain kevyttä ja mehukasta. Tilasin siis horiatikin!
Lounaan
jälkeen kiertelin vielä hetken ja palasin sitten takaisin
satamakylään. Hotellilla kävin ensimmäisenä maksamassa
Iliakselle hänen lainansa takaisin. Hän oli myös iloinen että
kaikki oli hyvin.
Kävin
hikisen päivän jäljiltä suihkussa ja rentouduin lueskellen ja
parvekkeella maisemaa tuijottaen.
Illalla
kävin syömässä Peri Anemon -nimisessä tavernassa joka on
gyros-paikka eli erikoistunut liharuokiin. Lihaa saa fileinä,
pihveinä, kebabina, makkarana, souvlaki vartaina jne. ja hinnat ovat
todella edullisia. Souvlaki vartaita ja lihatikkuja saa ostaa
yksitellen tai sitten erilaisina annoksina joihin voi kuulua
salaattia, ranskalaisia, tsatsikia, pitaleipää.
Valitsin
kanasouvlakiannoksen ja se oli erinomaisen hyvää.