Leppoisa Lefkes

Heräilin uuteen aamuun jälleen rauhallisesti. Ihanaa kun ei ole mihinkään kiire, voi vaan nauttia olostaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 Hoidin aamutoimeni niin, että ehtisin kymmeneksi bussiasemalle. Olin päättänyt laajentaa jälleen Paros-tietämystäni ja suunnittelin viettäväni päivän saaren keskellä sijaitsevassa kylässä nimeltään Lefkes.

Sää oli eilisen kaltainen, oli todella lämmintä mutta taivas oli tänään paksummassa pilvessä.

Lefkesiin, kuten saaren muihinkin kyliin, pääsee kätevästi bussilla. Parikian bussiasema sijaitsee aivan satamalaiturien vieressä ja lippuja voi ostaa joko automaatista tai asemalla olevasta kioskista. Kioskista saa myös aikatauluja.

 

Bussiliput maksavat 1,60 / suunta ja paluulippu kannattaa ostaa saman tien mukaan niin ei tarvitse hermoilla sen kanssa. Kuski tarkastaa ja repii lipun ennen bussin lähtöä tai matkan varrella bussiin noustessa eli sitä ei tarvitse leimata leimauslaitteessa jotka busseista kyllä löytyy.
 

Aamukahvin join ennen bussin lähtöä yhdessä sataman kahviloista. Bussiin nousi lisäkseni vain muutama matkustaja. Kesäaikaan tilanne voi olla toinen kun paikallisten lisäksi turistit täyttävät penkit ja käytävät.

Bussi kiemurteli ylös ja alas vuoren rinteitä, läpi oliivilehtojen, peltojen ja asutuskeskusten. Kaikki oli kauniin vihreää ja kukkia oli joka puolella. Siellä täällä laidunsi lampaita ja jostain pilkotti ryhmä kanoja kuopsuttamassa maata.

Lefkesin kylä näyttää siltä kuin joku olisi heittänyt kasan valkoisia noppakuutioita vihreälle vuoren rinteelle.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Maisemaa hallitsee iso kirkko nimeltään Agia Triada. Kirkko on rakennettu vuosien 1830-35 aikana.

 

 

 

 

 

 

 

Muuten Lefkes on kuin mikä tahansa kreikkalainen kylä eli chora. Valkoisia taloja vieri viereassä, pieniä, kapeita kujia, kissoja, kukkaloistoa ruukuissa ja talojen seinustoilla, pieniä taidekauppoja, leipomoita, kirkkoja ja aukioita joissa papparaiset istuvat kahvinsa tai ouzonsa ääressä.

 

Kuvat kertovat enemmän kuin osaan itse kirjoittaa...
































Kävin myös kolkuttelemassa kirkon ovea, mutta se oli kiinni. Kirkon edessä pieni kahvila mainosti äidin tekemillä herkulla!

 

 

 

 

Palasin Parikiaan klo 13.35 bussilla ja suuntasin rantakadulle lounaan etsintään. Aamukahvin lisäksi olin ostanut Lefkasissa pienestä leipomosta tiropitan huikopalaksi joten aika nälkä alkoi taas olla.

Valitsin ”Pepen grillin” kyljessä olevan ravintolan nimeltä Elaela. Paikka näyttää hienommalta kuin viereinen Souvlaki tou Pepe, mutta käytännössä ravintoloilla on sama keittiö. Niinpä päätin tilata souvlaki -annoksen. Ja sepä olikin superhyvää!

Possunliha oli niin suussasulavan mehukasta – ei yhtään kuivaa – ja tsatsiki juuri oikeanlaista ja kotitekoista. Lisäksi annos oli sopivan kokoinen lounaaksi, hinta 7 euroa. Laskun mukana jälkiruuaksi tuli pala galaktobourekoa eli kakkua joka on kuin tiiviiksi prässättyä makeaa mannapuuroa.

Lounaan jälkeen kävelin majapaikkaani päin ja viivyin hetken rannalla merta katselleen.

Huoneessani luin kirjaa ja kun silmät eivät enää pysysyneet auki, annoin periksi ja nukuin ihanat päiväunet.

Illalla ohjelmani ei paljon muuksi muuttunut, päämäärätöntä vaeltelua ja elämänmenon seuraamista sekä blogin päivittämistä Marina Cafessa.

Ilta oli todella tuulinen, mutta myös todella lämmin. Vielä auringonlaskun jälkeen lämpötila oli +26 astetta.

 

Illallispaikaksi valitsin rantakadulta Taverna Aromasin. Olin jo päivällä huomannut että heillä oli mainos ”Arabialaisista viikoista” eli heillä oli jonkinlainen teemaviikko meneillään.

Ulospäin Aromas vaikuttaa aika hienolta ja kalliilta paikalta, mutta mitä vielä! Taverna on hintatasoltaan todella edullinen. Tarjoilija esitteli minulle perusmenun lisäksi teemaviikon mukaisen arabialaisen menun jossa oli erilaisia lähi-idän ruokia, mm. useita israelilaisia annoksia.

Tarjoilija esitteli lisäksi ”päivän erikoiset” hauskalla tavallla, tuomalla ison taulun pöytäni eteen.

 

Teemaviikosta huolimatta valitsin kuitenkin kreikkalaista ruokaa, eli alkuun vihreän salaatin ja pääruuaksi ”päivän erikoiset” -listalta shrimp youvetsin eli kreikkalaisen orzo-pastasta tehdyn ruuan jossa tällä kertaa oli katkarapua.

Lisää kuvateksti

Ruoka oli taivaallisen hyvää! Youvetsi oli niin herkullista, että söin koko annoksen, vaikka jouduinkin liikkumaan kierien ja pyörien sen jälkeen.

Kerroin kehut myös paikan omistajalle ja kysyin samalla onko hän tai kokki kenties kotoisin lähi-idästä. Vastaus oli ei, he vaan järjestävät ravintolassa teemaviikkoja tämän tästä. Edellinen teema ennen Pääsiäistä oli ollut intialainen keittiö.

Aivan huikea paikka, edullinen, ystävällinen palvelu ja todella hyvä ruoka! Suosittelen lämpimästi! 



Illallisen jälkeen istuin hetken jo tuttuun tapaani Cavo Dorossa. Heti kun kävelin sisään, Joao huudahti, että jotain on tapahtunut; heidän oviaan kolkuttelemaan oli tänään tullut jo kaksi tyttöä Suomesta, ilman minkäänlaista varausta. Siis kaksi erillistä naismatkaajaa. Joao epäili, että olin blogini johdosta syyllinen asioiden saamaan käänteeseen. ”Tarvitseeko tässä jo alkaa drinkkejä tarjoamaan?” Joao kysyi nauraen. Minä luulen, että kyseessä täytyy olla pelkkä yhteensattuma... tosin on sitä aikaisempien reissujen jälkeen kaikenlaista ryntäystä raportoitu!

Joao kertoi että toinen tyttö asuu nyt huoneessa 14, minua vastapäätä. Täytyypä tutkia tilannetta huomenissa... :)