Lisää perhejuhlia, kadonneen paluu ja kuljeskelua kujilla

 

Lauantaiaamu valkeni yhtä kirkkaana ja aurinkoisena kuin aikaisemmatkin. Myös mieli alkoi kirkastua hyvin nukutun yön jälkeen.

 

Ehkäpä eilisestä takaiskustakin selvitään, tuli lompakko sitten retkiltään takaisin täysin putsattuna tai ennallaan ja kaikki tallella.

 

 

 

 

Ihastelin vielä Pension Galinia, varsinkin hotellin puutarha on aivan ihana!

 

 

Kymmenen jälkeen huikkasin Iliakselle, että lähtisin nyt odottamaan Aqua Jewelin saapumista. Olin pakannut mukaan repun koko päiväksi ja varmistin vielä ettei hänellä ole sitä mitään vastaan jos lompakon saatuani lähden käymään chorassa ja palaan vasta illansuussa. Siis siinä tapauksessa että kaikki on OK eikä minun tarvitse alkaa järjestää itselleni käteistä Suomesta.

Matkalla satamaan otin kuvia ja ihastelin maisemaa. Yialoksen ranta on pieni mutta hienohiekkainen ja kesällä varmasti täynnä auringonpalvojia.

Satamassa ostin itselleni leipomosta tiropitan ja vettä aamupalaksi. Laivan tuloon oli vielä aikaa ja arvelin että Aqua Jewel saattaisi olla taas myöhässä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Niinpä päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja käydä odotellessa tutustumassa sataman laidalla olevaan kauniiseen Pyhän Irinin kirkkoon. Kirkkoon pääsee sataman toisesta päästä kauniita valkoisia portaita pitkin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Matkalla kirkolle, satamassa oli jonkinlainen ehkäpä japanilainen TV-ryhmä tekemässä ohjelmaa ja haastattelemassa paikallisia kalastajia.

 

Voi siis olla että meikäläinen kameroineen näkyy kohta isommalle yleisölle... :)

 

 

Kyllä on huikean kaunis paikka!

Nautin auringosta, sinisen meren kimmellyksestä ja niin valkoisesta kirkkorakennuksesta että ihan silmiin sattui.

Kirkko ei ollut auki, mutta jo siinä että sai viettää hetken kirkon pihalla, oli tarpeeksi kauneutta ja sielunhoitoa.

 

 

 

 

Istuin kaiteelle ja jäin lukemaan kirjaa. Siitä, paraatipaikalta huomaisin ensimmäisenä kun Aqua Jewel viimein saapuisi satamaan.

Olin aivan ajatuksissani kirjan kanssa, mutta yhtäkkiä tajusin etten ole kirkolla yksin. Joku mies oli saapunut paikalle kantaen sinisiä laatikoita mukanaan. Tervehdin miestä ja hän tervehti takaisin. Hän jätti laatikot viereeni kaiteelle ja poistui. Tuli mieleeni, että siinä saattaa olla jonkinlainen kirkon siuntio tai vastaava. Laatikoista kuitenkin pilkisti kaikenlaisia valkoisia hörtylöitä ja vaaleansinisiä koristeita, kuin isoja tikkareita.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kohta mies palasi ja toi lisää laatikoita. Sitten paikalle saapui joukko naisia, kaikilla erilaisia kantamuksia. Edelleen kaikkea vaaleansinistä koristetta. Ja kasoittain valkoista tylliä joka oli somistettu sinisillä nauhoilla.

 Yksi naisista meni avaamaan avaimellaan kirkon ovet ja naiset alkoivat kantaa koristeita sisään.

Aivan ensimmäisenä minulle tuli mieleen häät ja kysyinkin naisilta olisiko kirkolla alkamassa hääseremonia. Ainoastaan joukon nuorin nainen osasi sen verran englantia että pudisti päätään ja sanoi vain: ”we have baby”. Silloin tajusin! Tietenkin kyseessä oli ristiäiset, ja tietenkin poikavauvan. ”Not now, in the afternoon” sanoi tyttö ja ilmaisi että tilaisuus olisi vasta iltapäivällä.

Ja niinpä tietysti; nuori tyttö oli selvästi tuore äiti ja mukana olevat naiset mitä ilmeisimmin tytön äiti ja anoppi. Ja laatikoita tuonut mies heidän jommankumman mies. 

 

 

 

 

 

 

 

Katseellani hyväksyntää varmistaen menin naisten perässä kirkkoon. Sain sittenkin nähdä kirkon sisältä. Minä ihastelin kirkkoa ja naiset hyörivät ja pyörivät koristeidensa kanssa. Aivan kuin mikä tahansa juhlavalmistelu suvun naisten kesken.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kun olin hetken viivähtänyt sisällä, jätin naiset tekemään valmisteluja ja palasin ulos.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Siinä samassa iso NEL LINESIN Aqua Jewel olikin jo saapumassa satamaan.

Sieltä se mun ”karkulainen” tulee!

Kun laiva oli visiittinsä tehnyt, lähdin laskeutumaan takaisin alas satamaan ja satamapoliisin pakeille.

 

 

Vanhempi poliisiherra tuli pyytämään minut sisään ja niin jälleen seisoin heidän toimistossaan. Pöydän takana toinen, nuorempi poliisi, oli todella vakavan ja tuiman oloinen. Tunsin nuhetelvat katseet ja toruvan äänensävyn. Nuorempi poliisi ojensi minulle ison valkoisen kirjekuoren joka oli nidottu kiinni. ”Onko tämä sinun?”, hän kysyi. ”Avaa se!”. Vanhempi poliisi selitti, että he olivat saaneet sen sellaisena laivasta. Vapisevin käsin revin kuoren auki ja kurkistin sisään. Siellähän se oli, lompakkoni. Otin sen ulos ja huokaisin helpotuksesta. Poliisi kysyi oliko minulla siellä paljon rahaa. Vastasin summan ja poliisi pyysi että lasken rahat heidän edessään ja muutenkin tarkistan että kaikki on tallessa. Kaikki oli tallessa, kortit ja joka ikinen euro.

Vanhempi poliisi sanoi että olin ollut todella onnekas. Sanoin olevani samaa mieltä. Kerroin että olen reissannut Kreikassa paljon, Ios on 28. saari jolla vierailen. Olen reissuillani tavannut pelkästään rehellisiä ihmisiä ja koskaan en ole pelännyt ryöstetyksi tulemista. Sanoin, että pahin riski taidankin olla minä itse...

Kiitin vielä poliiseja ja huojentuneena lähdin ulos asemalta. Pakko myöntää että kyllä siinä pienen helpotusitkun tirautin. No, nyt pitää vaan olla vieläkin huolellisempi jatkossa.

Kello oli sopivasti muutamaa minuuttia vaille kaksitoista ja ehdin sopivasti bussiin joka veisi minut ylös Ioksen choraan eli varsinaiseen kylään.

 

 

 

Suurin osa turisteista majoittuu choraan ja muutenkin saaren kaikki elämä keskittyy sinne. Se ei siis ole mikään unelias ”vanha kaupunki” kuten muilla saarilla, vaan siellä sijaitsevat ravintolat, baarit, discot ynnä muu paikallinen elämä.

Kiertelin kylää edes takaisin ja totesin että en missään tapauksessa tulisi tänne kesä-elokuussa. Kapeat kujat ja porottava aurinko olivat jo nyt sen verran ahdistavia että en ymmärrä miten paikkaa kestäisi 40 asteen helteillä, pahimpana turistikautena. Minä tarvitsen raikasta meri-ilmaa ja tilaa ympärilleni! Niinpä majoitun jatkossakin satamassa mikäli joskus Iokselle palaan.

 

 

 

Ja miksipä en palaisi. Tämä on todella mukavan tuntuinen saari, ihmiset ovat ystävällisiä, chora on kaunis, hintataso ainakin nyt ennakko-odotuksiani edullisempi ja voin vain kuvitella miten upeita kirkasvetisiä rantoja saarelta löytyy.

 

 

 

 

 

 

 

 

Ajattelin syödä chorassa lounasta mutta ennen sitä kiipesin vielä kukkulan laella sijaitsevalle kirkolle. Hiki tuli, mutta se oli vaivan arvoista. Kirkolta avautui aivan huikeat maisemat alas kylään ja viereiselle Sikinoksen saarelle.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lounaspaikka löytyi choran pikkukujien keskeltä, kauniilta aukiolta. Nyt teki mieli jotain kevyttä ja mehukasta. Tilasin siis horiatikin!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lounaan jälkeen kiertelin vielä hetken ja palasin sitten takaisin satamakylään. Hotellilla kävin ensimmäisenä maksamassa Iliakselle hänen lainansa takaisin. Hän oli myös iloinen että kaikki oli hyvin.

Kävin hikisen päivän jäljiltä suihkussa ja rentouduin lueskellen ja parvekkeella maisemaa tuijottaen.

 

 

 

Illalla kävin syömässä Peri Anemon -nimisessä tavernassa joka on gyros-paikka eli erikoistunut liharuokiin. Lihaa saa fileinä, pihveinä, kebabina, makkarana, souvlaki vartaina jne. ja hinnat ovat todella edullisia. Souvlaki vartaita ja lihatikkuja saa ostaa yksitellen tai sitten erilaisina annoksina joihin voi kuulua salaattia, ranskalaisia, tsatsikia, pitaleipää.

Valitsin kanasouvlakiannoksen ja se oli erinomaisen hyvää.