Maalla, merellä ja ilmassa

Ihan pikataipaleeksi ei ensimmäistä reissupäivääni voi kutsua. Kun kotona maanantaina yhden aikaan aamuyöllä, laukku pakattuna, valmiina lähtöön katsoin sänkyäni, huokaisin, sillä seuraavan kerran pääni kohtaisi tyynyn aikaisintaan 21 tunnin päästä.

 

Tampereen linja-autoasemalla oli vain muutama matkaaja lisäkseni nousemassa Paunun pikavuoroon Helsinki-Vantaalle. Olin koettanut illalla ennen lähtöä nukkua varastoon mutta eihän se oikein onnistunut. Nuokuin bussissa koiranunta ja ihan pöpperöisenä saavuin lentokentälle neljän aikaan.

 

 

 Lento lähti ajallaan klo 6.20 ja kuten Lufthansalta voi odottaakin laskeutui Frankfurtiin etuajassa. Vaihtoaikaa Ateenan lennolle jäi reilu tunti mikä olikin todella ruhtinaallisesti, etenkin kun jatkolento lähti melkeinpä viereiseltä portilta. Mihinkään uusiin turvatarkastuksiin ei siis tarvinnut jonottaa eikä juosta terminaalista toiseen.

 

 

 

 

 

 

Ateenaan laskeuduttiin paksun pilvikerroksen läpi. Lämpötila oli 16 astetta ja ilma todella kostea, onneksi ei kuitenkaan satanut. Bussi X96 oli tutulla paikallaan, heti terminaalin ovien ulkopuolella, pysäkillään jo valmiina odottamassa. Ostin lipun lippukioskista, hinta oli pysynyt samana eli lentokentältä Pireauksen satamaan kustantaa 5 euroa.

Matkapäiväni vaarallisin osuus oli käsillä kun täpötäysi bussi starttasi liikenteen vilinään. Kuski ei varmastikaan tällä vuorolla yltänyt huikeimpiin nopeuksiinsa, mutta kyllä siellä torvea soiteltiin hitaimmille ja maisema vilisi. Maisema, joka alkaa olla jo niin tuttu kuin mikä tahansa bussireitti kotikaupungissa. Tuossa on se sama huonekaluliike vielä, sama autokauppa, keramiikkapuoti jne.

 

 

 

 

 

 

Lähempänä Piraeuksen satamaa tunnistan Metropolitan hospital -sairaalan eikä ateenalaisen Olympiakos FC:n kotistadionia voi olla huomaamatta.

Sataman pysäkillä bussi tyhjeni matkaajista ja laukuista. Kello oli noin 15.30 ja laivan lähtöön aikaa kaksi tuntia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pireaus vaikutti rauhallisemmalta kuin tavallisesti, olihan Pääsiäismaanantai ja melkein kaikki liikkeet, kahvilat ja ravintolat olivat kiinni. Oli pyhä tai ei, laivalippuja myyviä toimistoja löytyy kyllä useampi ja niinpä sain kätevästi otettua lipun klo 17.30 lähtevään Blue Star Paros -laivaan. Laivan lähtöä odotellessa istuin kahvilaan ja söin välipalaksi täytetyn croisantin ja cokiksen.

Piraeusta ei kyllä hyvällä tahdollakaan voi sanoa kauniiksi...

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Laiva lähti ajallaan eikä minullakaan ollut tällä kertaa vaaraa myöhästymisestä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Olin kuvitellut ja pelännyt että laiva olisi täynnä – jopa niin, etten saisi lippua – sillä ajattelin, että tälle päivälle kohdistuisi Pääsiäisen paluuliikenne myös Kreikassa. Ehkä kuitenkin suurempi liikenne oli toiseen suuntaan eli ehkä ateenalaiset palasivat saarilta takaisin kaupunkiin ja siksi laiva ei ollut läheskään täynnä?

 

 

Laivalla pääasiassa torkuin, sillä reissuväsymys alkoi jo painaa.

 

 

 

Paros on tämän laivavuoron ensimmäinen pysähdys ja saavuimmekin kohteeseen aivan ajallaan klo 21.45.

Olin varannut Booking.com:in kautta majoituksen valmiiksi ja laivasta ulos päästyäni tähystelin näkyisikö sataman vilinässä Young Inn -kyltillä varustettua noutajaa. En ollut sopinut noudosta erikseen eikä majoitusliike ollut sitä tarjonnutkaan sillä Young Inn sijaitsi kartan mukaan noin 400 metrin päässä satamasta. Totesin, että ketään ei ole tullut vastaan ja lähdin suunnistamaan oikeaan suuntaan. Olin katsonut Booking.com sivuilta karttakuvan ja painanut sen mieleeni joten tiesin suurin piirtein mihin suuntaan lähteä. Satamasta katsottuna vasemmalle lähti sekä rantakatu ja toinen isompi tie viistosti ”ylävasemmalle” ja se vie Naoussaan päin. Valitsin ”ylävasemman” sillä muistikuvani mukaan Young Inn sijaitsi sen poikkikadulla, sen ja rantakadun välissä.

Käveltyäni jonkin matkaa tajuan etten löydä paikkaa. Pysähdyin auki olevan kaupan eteen ja kysyin tietä. Kaupassa olleet vanhempi herra sekä hänen kaverinsa sekä nuori mies eivät kukaan tietenkään tienneet että koko Young Inn olisi olemassakaan. He kuitenkin soittivat sinne puolestani ja sopivat, että minut tullaan noutamaan satamasta. Kun minua ystävällisesti auttanut mies puhui puhelimeen englantia eikä kreikkaa, tajusin että yrittäjät eivät olleet paikallisia ja että Young Inn olisi luultavasti aika uusi paikka.

Palasin takaisin satamaan ja odottelin siellä hetken. Kohta satamaan juoksee nuori mies ja kysyy nimeäni. Mies selittää, että heidän auto ei toimi joten oli siksi jalkaisin liikenteessä. Pahoittelin etten ollut selvittänyt sijaintia niin hyvin, että olisin osannut itsenäisesti perille. Mies toivottaa minut tervetulleeksi ja kertoo olevansa nimeltään Joao. Hän ottaa laukkuni ja lähdemme kävelemään rantakatua. Suuntani oli siis ollut ihan oikea, mutta en olisi kyllä kartan perusteella valinnut tätä reittiä.

Siinä kävellessä ehdimme hyvin jutella. Joao on kotoisin Portugalista ja hän pyörittää majoitusta tyttöystävänsä kanssa. Tyttöystävä tosin on raskaana ja lähdössä pian takaisin Portugaliin synnyttämään. Mies tuskaili, että hän kovasti tarvitsisi apua kesäruuhkien ajaksi. He olivat todellakin uusia yrittäjiä, hotelli on ollut heidän omistuksessaan vasta tästä keväästä lähtien.

Saavuttuamme perille tapasin myös tyttöystävän, nimeltään Tatiana, ja hän vei minut huoneeseeni. Huone nro 13 oli yksinkertainen (kuten 15 euroa/yö hinnasta voi odottaakin) mutta todella siisti ja aivan Booking.com -sivuilla kuvaillun mukainen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Harmikseni nettiyhteys ei toiminut, mutta he lupasivat korjata asian heti nyt kun Pääsiäisen pyhät olisivat ohi. Sain myös suosituksen läheisestä ravintolasta johon sitten suuntasinkin heti kun olin napsauttanut jääkaapin päälle ja tarkistanut, että huoneessa kaikki muuten on OK.

Ravintola Cavo Doro on italialaishenkinen, mutta listalta löytyy myös kreikkalaisia herkkuja. Avokeittiö kertoi heti, että ainakin pizzat todella tehdään paikan päällä ja paistetaan avotulella. 

 

 

Nälkä oli jo melkoinen sillä tämän päivän syömiset olivat olleet lähinnä välipaloja kaikki.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Niinpä punaviini, tuore uunikuuma leipä ja erinomainen spagetti cacciatora maistuivat ja kruunasivat väsymykseni sille tasolle ettei unta tarvinnut houkutella.